Kouluruokanostalgiaa

Omat kouluruokamuistot 80-luvulta ovat sellaisia, ettei niitä mielellään kertaile. Inhokkeja on helppo luetella: Kanaviilokki, silakkalaatikko ja kaalikääryleet. Jotkut ruuat kuitenkin maistuivat tällaiselle nirsoilijallekin ja yksi niistä oli makkarastroganoff. Tämänpäivän koululaiselle stroganoff oli aivan vieras tuttavuus joten ryhdyin nostalgiakokkailemaan. Resepti on mukaelma Maku -lehdessä (1/14) olleesta reseptistä.

Nakkistroganoff

(4:lle, kaapista lautaselle n. 30 min)

500g lihaisia nakkeja

1 sipuli

1 rkl ruokaöljyä

2 rkl tomaattipyreetä

2 rkl vehnäjauhoja

4 dl vettä

1 rkl sinappia 

1/2 tl suolaa

1 dl maustekurkkuja kuutioina

1/4 tl mustapippuria.

Lisukkeeksi keitettyjä perunoita.

1. Laita perunat keittymään.
2. Kuori ja silppua sipuli. Viipaloi nakit. Kuutioi suolakurkku. 
3. Kuulota sipulit kauniin värisiksi öljyssä.
4. Lisää nakit ja ruskista niitä hieman.
5. Sekoita tomaattipyree ja vehnäjauhot mukaan.
6. Kaada joukkoon vesi, lisää sinappi ja suola.
7. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia välillä sekoitellen kunnes kastike sakenee.
8. Lisää joukkoon suolakurkut ja mustapippuri.
9. Tarkista maku ja koostumus jonka pitäisi olla sakeata.

Maustekurkkuja saa valmiina kuutioina mutta minä hankin ison lasipurkillisen niitä. Kurkkupurkki näyttää kaapissa tuo mummolamuistoja mieleen ja kokonaisista kurkuista saa juuri halutunlaisia muihin ruokalajeihin. Näytti olevan myös suhteessa selkeästi edullisempaa osta kokonaisia iso purkillinen kuin valmiita kuutioita. Alkuperäisreseptin mukaan tähän kuuluu myös 200g herkkusieniä mutta nämä eivät perheessä suosiota nauti joten ne jätin pois. Nakit voi korvata vaikka kuutioidulla lenkkimakkaralla. 

Maistuiko ruoka? Se oli kuulemma makuisaa ja koululainen esitti toiveen, että tätä ruokaa saisi olla koulussakin. 

Hirvimuhennos

Isäni on armoitettu metsämies mikä tarkoittaa sitä että minulla löytyy oikeastaan aina pakkasesta hirvenlihaa. Hirvikäristyksen ohella hirvimuhennos on meillä pidettyä ruokaa. Pidemmän kypsyttelynsä myötä tämä ruoka on löytänyt paikkansa viikonlopun päivällisenä. Pidän perunoiden tärkkelyksen antamasta rakenteesta muhennoksessa joten keittelen ne muun padan mukana enkä tarjoa erikseen lisukkeena. Halutessasi voit tehdä perunat erikseen lisukkeena. 

(6:lle ja santsatakkin saa)

n. 500g hirvenpaistia  

2 pkt pekoni
lanttua*
palsternakkaa*
mukulaselleriä*
2 keskikokoista porkkanaa
3 sipulia
7 kiinteää perunaa 
2 rkl balsamicoa
1 rkl Worcestershire-kastiketta 

5 dl punaviiniä
3 kpl laakerinlehtiä
6 kpl kuivattuja katajanmarjoja
voita paistamiseen
pippuria myllystä
suolaa
punaviinietikkaa

* Lanttua, palsternakkaa ja juuriselleriä laitan reilun nyrkin kokoiset palat. Joskus mukaan tulee naurista samanmoinen pala.

1. Nosta liha riittävän ajoissa lämpenemään. Sen tulisi olla huoneenlämpöistä, kun alat sitä käsittelemään. Poista lihasta kalvot ja paloittele se noin 5cm paloiksi.
2. Kuori juurekset. Lanttu, mukulaselleri ja palsternakka noin 7mm kuutioiksi, porkkana siivuiksi ja perunat koosta riippuen kahteen kolmeen palaan. Leikkaa sipulit suuriksi lohkoiksi. Laita juurekset odottamaan erilliselle lautaselle sipulien kanssa ja perunat kylmään veteen. 
3. Suikaloi pekoni ja ruskista se kuumalla pannulla. Siirrä pekoni pataan ja jätä rasva pannuun. 
4. Ruskista lihanpalat pienissä erissä pekonin rasvassa. Rasvaa voi jatkaa voilla jos se ei näytä riittävän. Tarkoitus on paistaa lihapalojen pinta umpeen, ei kypsentää niitä läpikotaisin. Ole siis nopsa ja pidä pannu kuumana. Nosta lihat pataan sitä myöden kuin ne kypsyvät.
5. Kuulosta sipuli ja juurekset. Perunat odottavat yhä vedessä.
6. Valuta perunat suurin piirtein ja laita pataan. 
7. Lisää pataan punaviiniä niin että palat eivät täysin peity. Jatka vedellä mikäli tarvis.
8. Lisää laakerinlehdet, katajanmarjat ja pippuria muutama rouhaisu. Lisää myös balsamico ja Worcestershire-kastike. Älä laita suolaa vielä tässä vaiheessa, äläkä punaviinietikkaa. Sekoita.
9. Kypsytä pataa kannen alla uunissa 200-asteessa. Tarkista kerran tunnissa että pata ei pääse kuivamaan ja lisää tarvittaessa punaviiniä tai vettä niin että päälimäiset palat pysyvät juuri ja juuri kuivilla. Möyhäise pataa pari kertaa ja laita takaisin lämmittelemään.
10. Pata on kypsää noin 2 tunnin kohdalla mutta itse kypsytän sitä vähintään 4 tuntia, joskus yön yli, että saan siitä kunnon muhennoksen. Lihan pitää hajota kosketuksesta ja nesteen muuttua paksummaksi, silloin tämä on lähes valmista. 
11. Nosta pata uunista ja tarkista maku. Lisää suola, maista. Lisää punaviinietikkaa niin, että muhennos ei ole rasvaisen tuntuista suussa. Hae maistelemalla suutuntuma kohdalleen. Käytetystä viinin määrästä riippuen punaviinietikkaa saattaa kulua paljonkin tai sitten vain pari ruokalusikallista. 
12. Laita pata vielä tekeytymään 30-60 minuutiksi.
13. Älä syö laakerinlehtiä tai katajanmarjoja. 

Huonon päivän kääntäjä (Valkosuklaata ja salmiakkia)

Salmiakkirouheen kanssa kun pääsin vauhtiin niin pitihän niin eihän pussia raaskinut heti sulkea.

Valkosuklaata ja salmiakkirouhetta

100 g valkosuklaata
1-2 tl sitruunamehua
salmiakkirouhetta

1. Sulata valkosuklaa vesihauteessa
2. Lisää halutessasi joukkoon sitruunamehua maun mukaan. 
3. Kaada massa leivinpaperille ja levitä se mieleisen muotoiseksi nopsaan.
4. Ripottele päälle sopiva määrä turkinpippurirouhetta ja jätä jäähtymään.

Salmiakkia ja sitruunaa

Vaikka ensisijaisesti olen ajatellut keskittyä blogissa ruuanlaittoon tulee se silti nurinkurisesti aloitettuakin leivonta-ohjeella. Makeannälällä taitaa olla jotain tekemistä tämän kanssa.

Ulkomailla asuessani tuli nopeasti ikävä suomalaista perusherkkua salmiakkia. En ollut huomannutkaan olevani riippuvainen tuosta mustasta herkusta, saati arvannut kaipaavani sitä. Kanadasta löytyi kyllä vaikka mitä herkkuja kuten Timbits (donitsin keskustoja mitä ihanammin kuorrutettuna), muffinssit ja oppilaitoksella ruokana tarjoiltu BLT sipseillä. Ensimmäisellä kerralla ihmettelin, että ihan sellaisia suolaisia sipsejäkö ja ruokalan pitäjä ihmetteli minua, että minkäslaisia sitten. Sai tuon BLT:n onneksi porkkanoillakin. Mutta salmiakin päälle kanadalaiset eivät ymmärtäneet. Ei auttanut kuin kirjoitella kotiin, josko postipaketillinen herkkua kulkeutuisi Atlantin toiselle puolen. Tulihan se, suomalaisten iloksi ja maistamaan uskaltautuneen paikallisten kammoksi.

Salmiakki-sitruunamuffinit yhdistää lämpimät muistot Kanadasta kotoisiin makuihin. Reseptin alkuperä on valitettavasti kadonnut vuosien saatossa.

Salmiakki-sitruunamuffinit

1 (luomu) sitruunan hienoksi raastettu kuori

2 tl sitruunamehua

100 g voita

2 dl kidesokeria

2 kananmunaa

1 dl lemon curd -tahnaa

1 1/2 dl ruokakermaa (rasvaa 15%)

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3/4 dl valmista turkinpippurirouhetta (Fazer)

Kuorrutus jos sen haluaa tehdä. Me emme yleensä tee.

2 dl tomusokeria

n. 4 tl sitruunamehua

1 rasia apteekkarin salmiakkia

1. Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.
2. Vatkaa sokeri ja kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa lemon curd muna-sokerivaahdon joukkoon. Jatka vatkaamista ja lisää ensin voisula, sitten ruokakerma ja lopuksi sitruunankuori ja -mehu.
3. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja turkinpippurirouhe omassa astiassa. Lisää seos taikinaan ja sekoita nopeasti puuhaarukalla tasaiseksi.
4. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit saavat kauniin värin. Tarkista kypsyys. 
5. Anna muffineiden jäähtyä ja koristele ne tomusokerista ja sitruunamehusta sekoitetulla kuorrutuksella ja apteekkisalmiakilla.